Teksti ja kuvat: Kati Antola

Vietin kolme viikkoa opettajavaihdossa Changzhoun yliopistossa joulukuussa 2017. Changzhou on noin viiden miljoonan asukkaan kaupunki Jiangsun maakunnassa 180 kilometriä Shanghaista luoteeseen. Junamatka Shanghaihin kestää nopeimmillaan noin 40–45 minuuttia. Changzhou on kuuluisa käsintehdyistä kauniista kammoistaan: kampoja on valmistettu siellä jo yli 1600 vuotta!

Miksi lähdin opettajavaihtoon?

Saimme Satakunnan ammattikorkeakouluun Raumalle Changzhoun yliopistosta vaihto-opettajan neljäksi viikoksi opettamaan liiketoimintaa Kiinassa. Vastavuoroisesti tarvittiin myös meiltä opettaja sinne. Ajankohdaksi sovittiin joulukuu, koska se oli opetuksellisesti helpointa järjestää. En ollut aiemmin käynyt Kiinassa enkä osannut Kiinan kieltä yhtään. Aasiassa – Singaporessa – olin käynyt aiemmin turistina kerran. Matka oli siis minulle lähes täydellinen hyppy tuntemattomaan.

Lähdin matkaan kuitenkin luottavaisin mielin. Käytännön järjestelyt oli hoidettu, ja oli aika hyvästellä perhe ja työkaverit. Vielä piti tarkistaa vähän aikatauluja, sillä matkani loppupuolelle kuului myös vierailu Shanghaihin yhteistyöyliopistoon Satakunnan ammattikorkeakoulun kollegojeni kanssa. Shanghain nähtävyyksiin ehdin myös hieman tutustua ja kävellä rantabulevardi Bundilla sekä vanhassa kaupungissa. Maailman toiseksi korkein rakennus, ”Shanghai Tower” valmistui vuonna 2015 ja se avattiin yleisölle kesäkuussa 2016. Maisemat tornista olivat huikeat. Myös vierailu Jade Buddha -buddhalaistemppelissä oli mielenkiintoinen kokemus. Se on saanut nimensä suuren, jadesta tehdyn Buddhapatsaan mukaan.

Näkymä Bundilta Shanghaista.

Millaista oli opettaa Kiinassa?

Erittäin mielenkiintoista ja erilaista Suomeen verrattuna. Raumalla olin toki tottunut hyvin kansainvälisiin opiskelijaryhmiin ja myös aasialaisiin opiskelijoihin. Hyvin pian silti huomasin olevani täysin erilaisessa kulttuurissa. Asiat kuitenkin aina järjestyivät – omalla tavallaan.

Opetin englanniksi koko ajan samaa ryhmää ja yhtä kurssia, jonka aiheena oli vastuullinen markkinointi. Ryhmässä oli 31 opiskelijaa, kaikki kiinalaisia. Vaihto-opiskelijoita ei siis mukana ollut. Pidin luentoja kahdeksan oppituntia viikossa. Luennot olivat joko kaksois- tai kolmoistunteja. 45 minuutin jälkeen oli joko viiden minuutin tai 15 minuutin tauko. Changzhoun yliopistossa on paljon rakennuksia, sisätiloissa aulat ovat suuria ja avaria. Minun oppituntini olivat aina yhdessä rakennuksessa ja pääsääntöisesti vain kahdessa eri luokassa. Kello soi tunnin alkamisen ja loppumisen merkiksi. Joulukuu oli jo hieman viileä kuukausi, ja koska luokissa ei ole lämmitystä, me kaikki olimme ulkovaatteissa. Työhöni kuului opettaminen ja opiskelijoiden arviointi. Arviointi perustui opiskelijoiden laatimaan kirjalliseen esseeseen ja ryhmätöihin. Moodlen kaltaista oppimisympäristöä heillä ei ollut käytössä, joten oppimateriaaleja ei jaettu opiskelijoille kuten Suomessa.

Changzhoun yliopistohotellin edustalla kirjoittaja ja Mr. Du Zhifeng (David), Changzhoun yliopiston kansainvälisen toimiston varajohtaja ja kansainvälisen koulutuksen varadekaani.

Millaisia kiinalaiset opiskelijat ovat?

Ryhmälle oli nimetty johtaja opiskelijoiden joukosta, ja hän toimi myös avustajani monissa käytännön asioissa. Hän teki muun muassa ryhmätöiden ryhmäjaon ja huolehti, että jokaisella opiskelijalla on ryhmä ja että jokainen ymmärtää, mitä ryhmätyössä pitää tehdä. Ryhmän johtajalla vaikutti oleva selkeä auktoriteetti muihin opiskelijoihin. Opin nopeasti, että kysymyksiini ei tule aina vastauksia, paitsi ryhmän johtajalta ja hänen kavereiltaan. Huomasinkin pian, että kommunikaatio muun ryhmän ja minun välillä toimi parhaiten ryhmän johtajan kautta. Kyse ei välttämättä ole puutteellisesta kielitaidosta, vaan siitä, että kiinalaiset haluavat valmistella asioita ja he ovat tottuneet toimimaan omalla tavallaan. Spontaanien tunneilla esitettyjen kysymysten asemasta kannattaa antaa tehtäviä, joita he voivat valmistella etukäteen.

Ryhmälle oli nimetty johtaja opiskelijoiden joukosta, ja hän toimi myös avustajani monissa käytännön asioissa.

Opettajiin yleisesti ottaen suhtaudutaan erittäin kunnioittavasti ja kohteliaasti. Heitä puhutellaan sukunimellä ja oppiarvolla. Koulupäivät ovat pitkiä ja opiskelijoiden edellytetään opiskelevan ahkerasti ja tunnollisesti. Opiskelijat olivat myös erittäin täsmällisiä: oppitunneille saavuttiin ajoissa eikä tunneilta poistuttu koskaan etuajassa tai kesken tunnin. Myös vapaa-aika kuluu opiskelijoilla paljolti opiskellessa, opiskelijabileitä siellä ei harrasteta.

Missä asuin?

Asuin yliopiston kampuksella yliopistohotellissa siistissä, lämpimässä ja mukavassa huoneessa. Hotellista oli vain muutaman minuutin kävelymatka yliopiston tiloihin opettamaan. Samassa kerroksessa majoittuivat pääasiassa ulkomaalaiset opettajat. Osa siellä asuvista opettajista oli työskennellyt Changzhoussa jo pitkään, yli vuoden, ja olivat paikallisella sopimuksella. Hotellihuoneeni toimi myös työhuoneenani, siellä valmistelin oppituntini ja tein töitä jonkin verran etänä myös SAMKiin.

Millainen on yliopistokampus?

Kampus on suomalaisesta näkökulmasta iso ja rakennuksia on paljon. Kansainvälinen toimisto oli varsinaisen kampusalueen ulkopuolella, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Länsimaisia opiskelijoita ei juuri näkynyt kolmen viikon aikana, paria poikkeusta lukuun ottamatta. He huusivatkin jo kaukaa ”Hello” minut nähdessään. Kampuksella on tenniskenttä, uimahalli, parturi, kaksi suurta kampusravintolaa sekä ruoka- ja muita kauppoja. Lähimmät supermarketit, jotka myyvät länsimaista ruokaa, ovat kuitenkin usean kilometrin päässä. Opiskelijoiden on pysyttävä kampusalueella myös viikonloppuisin, poistuminen alueelta edellyttää yliopiston lupaa. Myös vaihto-opiskelijoilla on ilmoitusvelvollisuus, jos he poistuvat alueelta. Ilmanlaatu voi olla ajoittain huono Suomeen verrattuna erityisesti talvella lämmityskaudella. Kampusalueella oli mukava kävellä, siellä oli pieni puisto ja joki virtasi alueen halki. Pari aurinkoista sunnuntai-iltapäivää kului vain kuljeskellessa ja auringonsäteistä nauttien. Kampushotellista pääsi kätevästi kampusalueen ulkopuoliselle kadulle, jossa oli paljon paikallisia katukeittiöitä ja ruokapaikkoja. Ruoka oli hyvää ja halpaa.

Kokonaisuutena opettajavaihto oli ainutlaatuinen elämys, jonka muistan varmasti koko loppuelämäni. Kiinalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä – kielimuurista huolimatta. Käännösohjelmien avulla kommunikaatio toimi varsin hyvin esimerkiksi kaupoissa asioidessa. Kiinnostukseni kiinalaiseen kulttuuriin heräsi uudella tavalla, ja matkani jälkeen olen lukenut Kiinaa koskevat uutiset tarkkaan. Kiinan kieltä olisi ollut hyvä hiukan opetella jo ennen matkaa, sillä Changzhoussa ei yliopiston ulkopuolella puhuttu englantia lainkaan. Kiina on valtavan laaja maa, joten nähtävää ja koettavaa siellä riittää yllin kyllin – opettajavaihdon ansiosta voisin hyvinkin kuvitella matkustavani maahan uudestaan turistina.

Teksti ja kuvat: Kati Antola