Olen kohta kymmenen vuoden ajan Kiinassa käynyt ja ollut kiinalaisten kanssa vuorovaikutuksessa. Jostain minulle tuntemattomasta syystä minusta on tullut monille Changzhoun kaupungin päättäjille ystävä, jonka kanssa he mielellään kommunikoivat ja johon he näyttävät kovasti luottavan.
Changzhoun kaupungin TV-aseman väki tykkää kovin mielellään minua tuiki tavallista ukkelia haastatella kun siellä käyn, oli sitten mukana isompi yritysryhmä tai sitten pienempi delegaatio. Vastaanotto on aina yhtä lämmin ja mukava. Kiinalainen turistiryhmä kävi viime vuonna ennen juhannusta täällä Satakunnassa vierailulla, upotti varpaansa Yyterin hienoon hiekkaan ja tutustui Luvian hienoon saaristoon. Koko ryhmä pölähti myös kotipihaamme Luvialla ja ryhmää johtaneen Changzhou TV:n johtajan kanssa kylvettiin puutarhaamme Magnoliapuun siemeniä. Tekivät Satakunnan vierailusta moniosaisen dokumenttifilmin Changzhoun televisioon ja yksi osa siitä oli täältä Luvialta. Syksyn käynnillä Kiinassa samainen ryhmä järjesti maakuntajohtaja Rajalalle ja minulle muisteluhetken ja lounastapaamisen kukkien kera – ja hauskaahan meillä oli, kuten arvata saattaa.
Esimerkkinä ystävällisyydestä ja toisaalta myös suhdetoiminnasta voisi olla seuraava tapahtuma. Syyskuun vierailulla sunnuntai-iltana myöhään Eva soitti ja sanoi, että maanantain aikataulu muuttuu. Changzhoun kaupungin Vice Mayor Mrs. Xu Ying (apulaiskaupunginjohtaja) oli soittanut ja kutsui minut lounaalle seuraavana päivänä. Tällaisessa tilanteessa muut tapaamiset saavat väistyä. Lounaalla oli mukana myös tuo samainen veijari, jonka kanssa istutushommia tehtiin Luvialla. Olen tämän rouva Xun tavannut monen monta kertaa, ensi kerran Suomessa vuonna 2007 ja sen jälkeen Changzhoussa. Hänellä oli ratkaiseva rooli Satakunnan ja Changzhoun ystävyyskaupunkisopimuksen syntymisessä. Tämä on yksi niitä kohtia, jotka hämmentävät kiinalaisessa kulttuurissa. Viisimiljoonaisen kaupungin toiseksi ylin virkamies kutsuu minut lounaalle, minut jolla ei ole mitään protokollan tuomaa asemaa missään – vain tuiki tavallinen ihminen jostain pienestä suomalaisesta maakunnasta.
Ja vastaanotto ja kohtelu on aina yhtä lämmintä – ei ihme, että sinne aina yhtä mielellään menee.
