”Menee se viisaskin vipuun”, sanottiin ennen. Ja näin oli tällä kertaa kokeneen Kiina-kävijän vuoro kompastua. (Selvyyden vuoksi todettakoon, että en itseäni järin ”viisaana” pidä, mutta ei se sananlasku kaiketi ihan sitä sananmukaisesti tarkoitakaan.)

Kaikki olikin kunnossa siihen saakka kun tultiin Shanghai Pudongin lentokentän passitarkastukseen. Sen jälkeen ei ollut mikään kunnossa.

Tuplaviisumin voimassaoloa oli lyhennetty entisestä puolesta vuodesta kolmeen kuukauteen. Helsingissä lennolle lähdössä nuori virkailija rypisti otsaansa viisumin kohdalla, mutta vanhempi virkailija yhdessä minun kanssani oli sitä mieltä, että kaikki on ok. Kaikki olikin kunnossa siihen saakka kun tultiin Shanghai Pudongin lentokentän passitarkastukseen. Sen jälkeen ei ollut mikään kunnossa. Viisumiton mies vietiin syrjään ja siitä alkoi armoton ähellys. Pahimmillaan uhkana oli lähettää hajamielinen ukko seuraavalla lennolla takaisin koto-Suomeen.

Mukana ollutta vierailijaryhmää oli bussi vastassa, ja ei kun muut autoon ja kohti Changzhouta ja minä selvittämään mahdollisuuksia. Siellä istuin ja odottelin asian etenemistä. Edessä oli kaksi vaihtoehtoa. Jos saadaan viisumi kuntoon Changzhoun Foreign Affairs Officen myötävaikutuksella, niin päästään vähällä ja tulee vain muutaman tunnin viive. Jos ei, on tehtävä mutka Hongkongin kautta. Sieltä saa viisumin suurin piirtein heti ja pääsee lennolla suoraan lähelle Changzhouta.

Taas opittiin yksi pala kiinalaista byrokratiaa: meidän kohdekaupunkimme on Jiangsu-provinssissa ja passiasioista vastaa Kiinan rajavalvonta. Provinssilla ei ole ”valtaa” sinne, se voi ainoastaan antaa suosituksia. Niinpä sitten päivän mittaan käytiin taustalla keskustelua hajamielisen ukkelin matkan tärkeydestä – kuulemma yllättävänkin korkean tason suosituksia saatiin asian tueksi. Lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen alkoi tapahtua: näkyviin ilmestyi kaksipyöräisellä ”segweillä” kaahaava viranomainen, joka ajeli edestakaisin tiskin ja ”backofficen” välillä, otettiin passikuvat ja rahat ja siinä se lopulta oli uunituore viisumi passin sivulla.  Lopputulos oli siis hyvä ja täällä sitä ollaan Changzhoussa, jopa samana päivänä kuin oli tarkoitus.

Kohta kun asiaa alettiin selvittämään Visa Deskissä, paikalle ilmestyi Finnairin kiinalainen virkailija ”Ben” – en tiedä mistä hän oli tiedon saanut asiasta.

Mutta taas oli tilaisuus kokea se, kuinka ystävällisiä kiinalaiset ovat ja palvelu pelaa. Kohta kun asiaa alettiin selvittämään Visa Deskissä, paikalle ilmestyi Finnairin kiinalainen virkailija ”Ben” – en tiedä mistä hän oli tiedon saanut asiasta. Hän oli melkein koko ajan vieressä ja selvitteli asiaani. Kaiken kukkuraksi hän ilmestyi myöhemmin päivällä kahden vesipullon kanssa ja kysyi olisiko lounaan aika. Nälkä rehellisesti sanottuna vähän jo oli, ja kohta tuotiin burgeria lounaaksi. Parin tunnin päästä seuraava Finnairin virkailija tuli tuomaan pussillisen suklaata ja lisää vesipulloja. Changzhousta oli kantautunut heille viesti, että tämän henkilön sokeritasapainosta täytyy pitää huolta ja appelsiinituoremehu on siihen hyvä – suklaa ajoi saman asian. Suorastaan liikuttavaa huolenpitoa, ei voi muuta sanoa!