Kun viimeisintä Kiinan-matkan ohjelmaa suunnittelimme, tuli mieleeni käyttää satakuntalaisten lukioiden rehtorit katsomassa kiinalaista peruskoulua, ja niin suuntasimme QingYing schooliin. Vierailu oli ikimuistoinen ja vaikuttava!

Kun saavuimme koululle, meitä vastassa olivat tietenkin koulun rehtori ja opettajia. Heidän lisäkseen paikalla oli kymmenkunta koululaista koulupuvuissaan. Kohta selvisi, mikä oli heidän roolinsa. Pieni Lucy-tyttö, 7-vuotias koululainen, astui vierailijaryhmän eteen, käynnisti kämmenessä pidettävän kaiuttimen ja sanoi mikrofoniin ”Hi, I am Lucy and I am your guide in your tour, welcome to our school, please follow me” – ja tämä täydellisellä englannilla, hienosti äännettynä. Ja jokainen noista kymmenestä oppilaasta hoiti oman osuutensa vähintäänkin yhtä hienosti kuin tämä Lucy-neitonen.

Kierroksen aikana meillä oli tilaisuus myös jutella näiden oppilaitten kanssa. Tuli selväksi, että ei oltu pelkästään opeteltu tarinoita ulkoa, vaan kommunikointi oli luontevaa. Minulla oli tosi hauskaa tuon samaisen Lucyn kanssa jutellessa. Totesin, että hän paitsi ymmärsi kysymykset, osasi myös vastata niihin erityisen hienosti ja huolellisesti. Samaa kertoivat muitten oppilaitten kanssa jutelleet rehtorimme. Todella välittömiä ja kohteliaita lapsia – toisaalta vilkkaita ja nauravaisia veijareita kuten sen ikäisten kuuluukin.

Saimme kattavan kuvan koulusta ja sen toiminnasta. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, kuinka monta käytännön asiaa oli toteutettu opetustarkoituksiin. Oli sairaalaa, virastoa, kauppaa (heillä oli myös oma raha), lentoasemaa jne. Minäkin jouduin turvatarkastuksen läpi menemään lentokoneeseen, jossa sitten Lucyn kanssa istuimme ja odottelimme koneen lähtöä, kuten kuvasta näkyy!

Jäin itsekseni miettimään sitä, minkälainen maailmanvalloittajien ryhmä siellä on kasvamassa, kun nuo lapset vajaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen lähtevät työelämään. Ajatus, joka on mielessäni kauan jo ollut, sai taas lisää vahvistusta: kiinalaisten kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä.