Kouluyhteistyötä ja satakuntalaista historiaa

Vuonna 2015 huhtikuussa Kiinan-reissulla sain kutsun vierailulle erääseen peruskouluun ystävyyskaupungissamme. Olin hämmentynyt – mitä kummaa minä teen kiinalaisessa peruskoulussa? Mutta kun kerran kutsuttiin, niin eipä siinä mitään – siis mennään peruskouluun. Koulu oli nimeltään QingYing School, runsaat kaksituhatta 7–13-vuotiasta lasta ja 125 opettajaa, joista ulkomaalaisia parikymmentä. Tutustumisen loppuvaiheessa kutsun syy selvisi. He halusivat minun löytävän heille Suomesta ystävyyskoulun – voi hyvänen aika!

No, piti ryhtyä töihin. Lopputulos oli se, että porilainen Gygnaeuksen koulu päätti lähteä yhteistyöhön kiinalaisten kanssa. Samalla kertaa kiinalaiset saivat myös virolaisen koulun ystävyyskoulukseen. Miniäni on Tarton suomalaisen koulun rehtori ja heillä on samassa talossa myös kansainvälinen koulu, joka oli valmis yhteistyöhön kiinalaisen koulun kanssa. Saivat kiinalaiset siis yhdellä ”iskulla” kaksi kärpästä! Ensi syksynä on ensimmäinen oppilasryhmä Kiinasta jo tulossa Poriin ja Tarttoon. Siitä lähtee liikkeelle mielenkiintoinen kulttuurivaihto.

Kouluyhteistyö jatkuu myös muulla rintamalla. Neljä satakuntalaista lukiota, Eurajoen, Harjavallan, Kokemäen ja Porin Lyseon lukiot, solmivat tänä vuonna huhtikuun lopulla Changzhoussa QianHuang Senior Middle Schoolin kanssa sopimuksen yhteistyöstä. Yhteistyö sisältää oppilaiden välistä kulttuurivaihtoa, kouluvierailuja ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Tuo lukio on myös iso, oppilaita yli kaksi tuhatta. Kokemäen lukion rehtori Harri Kivenmaa allekirjoitti sopimuksen satakuntalaisten lukioiden puolesta. Ja maan tavan mukaan lahjoja annettiin puolin ja toisin.

Neljän satakuntalaisen lukion rehtoria Kiinan vierailulla.

Kuvassa rehtorit Kivelä, Rantala ja Kivenmaa luovuttamassa lahjojaan QianHuangin rehtorille.

Eräs asia jäi koulusta erityisesti mieleen. Tuntui kuin olisi tultu luonnonhistorialliseen museoon, kun tultiin heidän näyttelytiloihinsa biologian osastolla.

Meille oli järjestetty keskustelutilaisuus opettajien ja muutaman oppilaan kanssa. Yllätys oli se, kuinka avoimesti oppilaat juttelivat asioistaan – ja tietenkin englanniksi. Kun puhuttiin sosiaalisen median käytöstä, yksi oppilaista sanoi heidän käyttävän myös Facebookia – ja tämän hän sanoi kaikkien kuullen. Paikalla oli rehtori, opettajia sekä kouluviraston korkeita virkamiehiä eikä kukaan heistä näyttänyt asiaa mitenkään huomioivan.

Tämän tarinan voisi päättää kuuluisaan lauseeseen ”niin se maailma muuttuu Eskoseni”, mutta tekee mieli jatkaa: ei ole Kiinakaan entisensä.

Kiinalainen juttu henkilökohtaisesta näkökulmasta

Olen kohta kymmenen vuoden ajan Kiinassa käynyt ja ollut kiinalaisten kanssa vuorovaikutuksessa. Jostain minulle tuntemattomasta syystä minusta on tullut monille Changzhoun kaupungin päättäjille ystävä, jonka kanssa he mielellään kommunikoivat ja johon he näyttävät kovasti luottavan.

Changzhoun kaupungin TV-aseman väki tykkää kovin mielellään minua tuiki tavallista ukkelia haastatella kun siellä käyn, oli sitten mukana isompi yritysryhmä tai sitten pienempi delegaatio. Vastaanotto on aina yhtä lämmin ja mukava. Kiinalainen turistiryhmä kävi viime vuonna ennen juhannusta täällä Satakunnassa vierailulla, upotti varpaansa Yyterin hienoon hiekkaan ja tutustui Luvian hienoon saaristoon. Koko ryhmä pölähti myös kotipihaamme Luvialla ja ryhmää johtaneen Changzhou TV:n johtajan kanssa kylvettiin puutarhaamme Magnoliapuun siemeniä. Tekivät Satakunnan vierailusta moniosaisen dokumenttifilmin Changzhoun televisioon ja yksi osa siitä oli täältä Luvialta. Syksyn käynnillä Kiinassa samainen ryhmä järjesti maakuntajohtaja Rajalalle ja minulle muisteluhetken ja lounastapaamisen kukkien kera – ja hauskaahan meillä oli, kuten arvata saattaa.

Esimerkkinä ystävällisyydestä ja toisaalta myös suhdetoiminnasta voisi olla seuraava tapahtuma. Syyskuun vierailulla sunnuntai-iltana myöhään Eva soitti ja sanoi, että maanantain aikataulu muuttuu. Changzhoun kaupungin Vice Mayor Mrs. Xu Ying (apulaiskaupunginjohtaja) oli soittanut ja kutsui minut lounaalle seuraavana päivänä. Tällaisessa tilanteessa muut tapaamiset saavat väistyä. Lounaalla oli mukana myös tuo samainen veijari, jonka kanssa istutushommia tehtiin Luvialla. Olen tämän rouva Xun tavannut monen monta kertaa, ensi kerran Suomessa vuonna 2007 ja sen jälkeen Changzhoussa. Hänellä oli ratkaiseva rooli Satakunnan ja Changzhoun ystävyyskaupunkisopimuksen syntymisessä. Tämä on yksi niitä kohtia, jotka hämmentävät kiinalaisessa kulttuurissa. Viisimiljoonaisen kaupungin toiseksi ylin virkamies kutsuu minut lounaalle, minut jolla ei ole mitään protokollan tuomaa asemaa missään – vain tuiki tavallinen ihminen jostain pienestä suomalaisesta maakunnasta.

Ja vastaanotto ja kohtelu on aina yhtä lämmintä – ei ihme, että sinne aina yhtä mielellään menee.