Vauvojen värikylpy ja ulkosuomalaisten Suomi 100

Satakuntaliiton delegaatiossa mukana olleet Satakunnan läänintaiteilijat Marjo Heino ja Karoliina Suoniemi edistivät satakuntalaisen kulttuurin ja taiteen tunnettavuutta sekä tunnustelivat mahdollisuuksia kulttuurin ja taiteen vientiin esimerkiksi Shanghaissa Suomen-lähetystössä, Shanghain alueen suomalaisten yhteisöissä ja Suomi-koululla.

Läänintaiteilijat Marjo Heino ja Karoliina Suoniemi.

Läänintaiteilijat Marjo Heino ja Karoliina Suoniemi.

Erityisesti vauvojen värikylpy herätti suurta kiinnostusta ja sille arveltiin olevan paljon mahdollisuuksia Kiinassa, jossa urbaanit nuoret perheet ovat hyvin kiinnostuneita lasten harrastustoiminnasta. Myös kirjailijavierailuista, mahdollisista käännöksistä sekä näyttelyviennistä keskusteltiin. Tapahtumat tulevat olemaan myös osa Kiinan ulkosuomalaisten Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Läänintaiteilijat jatkavat nyt Suomessa yhteistyötahojen kanssa matkalla syntyneiden ideoiden valmistelua.

Urbaanit nuoret perheet ovat hyvin kiinnostuneita lasten harrastustoiminnasta

Shanghaissa on noin 800 suomalaisen yhteisö ja oma Suomi-koulu. Heidän edustajilleen esiteltiin satakuntalaisen lastenkirjallisuuden lisäksi valtakunnalliseen Suomi 100 -ohjelmaan kuuluvaa 100visio-hanketta, jossa suomalaiset koululaiset tekevät uuden itsenäisyysjulistuksen, vision Suomen seuraavalle sadalle vuodelle. Tähän hankkeeseen kutsuttiin mukaan myös Shanghain suomalaisia koululaisia tarkoituksena vahvistaa heidän sidettä kotimaahansa, ja samalla antaa nuorille mahdollisuus saada äänensä kuuluville. Sama mahdollisuus tullaan 100visio-hankkeen puitteissa tarjoamaan kaikille ulkosuomalaisille koululaisille.

Enemmän delegaation matkasta edellisessä postauksessa.

Koulutusviennille avattiin jälleen mahdollisuuksia Kiinassa – Changzhou-viikko Poriin kesäkuun alussa

SAMK järjesti yhdessä Satakuntaliiton kanssa tammikuun alussa matkan Kiinaan, Changzhouhun. Maakuntajohtajan delegaation mukanaolo oli kiinalaisesta näkökulmasta  katsottuna ystävyysalueena toimimisen kannalta tärkeää. Kiinalaiset olivat erittäin kiinnostuneita Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumista. Satakunnan ystävyysalueena Changzhou haluaa omalta osaltaan olla mukana juhlavuoden vietossa.

Koulutusviennin osalta matka oli tärkeä. SAMKin Kiina-toimisto oli järjestänyt opiskelijatilaisuuden, jossa SAMK esitteli toimintaansa yhdessä toisen asteen oppilaitosten kanssa. Satakunnasta edustettuna oli Sataedu ja Keski-Suomesta Jyväskylän koulutuskuntayhtymä. Kaikkien kolmen organisaation koulutusviennin ensivaiheen tavoitteena on terveydenhuollon ja erityisesti vanhustenhuollon erityisosaamisen vienti, jota esiteltiin laajasti.

Nanjingin vierailulla delegaatiota johti Suomen Shanghain pääkonsuli Jan Wahlberg. Käynnin aikana tavattiin provinssin vanhustenhuollon korkeita virkamiehiä ja keskusteltiin mahdollisuudesta tulla tutustumaan suomalaiseen vanhustenhuoltojärjestelmään. Suomalaiset hyvinvointisektorin yritykset saivat tilaisuuden tutustua kiinalaisiin hoivakoteihin sekä mahdollisuuden keskustella Changzhoun kaupungin vanhustenhuollon vastuuhenkilöiden kanssa.

SAMK järjesti yhdessä Satakuntaliiton kanssa tammikuun alussa matkan Kiinaan, Changzhouhun. Matkalle osallistui Satakuntaliitosta maakuntajohtaja Pertti Rajala, hallintojohtaja Jukka Mäkilä ja Satakunnan Suomi 100-aluekoordinaattori Susanna Virkki, Satakunnan ammattikorkeakoulusta projektipäällikkö Markku Paukkunen, neljän suomalaisen hoivapalveluyrityksen johtoa, kahden toisen asteen oppilaitoksen edustajat sekä Satakunnan läänintaiteilijat Marjo Heino ja Karoliina Suoniemi.

SAMK järjesti yhdessä Satakuntaliiton kanssa tammikuun alussa matkan Kiinaan, Changzhouhun. Matkalle osallistui Satakuntaliitosta maakuntajohtaja Pertti Rajala, hallintojohtaja Jukka Mäkilä ja Satakunnan Suomi 100-aluekoordinaattori Susanna Virkki, Satakunnan ammattikorkeakoulusta projektipäällikkö Markku Paukkunen, neljän suomalaisen hoivapalveluyrityksen johtoa, kahden toisen asteen oppilaitoksen edustajat sekä Satakunnan läänintaiteilijat Marjo Heino ja Karoliina Suoniemi.

Changzhou-viikko Porissa

Matkan aikana käytiin neuvotteluja erityisen Changzhou-viikon järjestämisestä Porissa kesäkuun 2017 alussa. Viikon tarkoituksena on esitellä Changzhoun kulttuuria: musiikkia, tanssia ja kädentaitoja. Satakuntalaisilla on mahdollisuus tutustua lähemmin mm. käsityöosaamiseen, josta yhtenä esimerkkinä on taidekirjonta ja sitä esittelevä näyttely, joka on kiertänyt ympäri maailmaa.

Porissa vierailee samaan aikaan Changzhoun kaupungin virallinen delegaatio Suomi 100 -teemalla. Tavoitteena on samalla käydä neuvotteluja Satakunnan yrityselämän edustajien kanssa ja kaikin tavoin syventää yhteistyötä. Tästä neuvoteltiin myös Shanghaissa Suomen pääkonsulaatissa, josta luvattiin apua ja tukea sekä viikon että taidekäsityönäyttelyn järjestelyissä. Viikon toteutuminen varmistuu maaliskuun 2017 alussa.

Matkalle osallistui Satakuntaliitosta maakuntajohtaja Pertti Rajala, hallintojohtaja Jukka Mäkilä ja Satakunnan Suomi 100 -aluekoordinaattori Susanna Virkki, Satakunnan ammattikorkeakoulusta projektipäällikkö Markku Paukkunen, neljän suomalaisen hoivapalveluyrityksen johtoa, kahden toisen asteen oppilaitoksen edustajat sekä Satakunnan läänintaiteilijat Marjo Heino ja Karoliina Suoniemi.

Lue lisää taiteellisesta osuudesta seuraavassa postauksessa.

Mutkia matkassa

”Menee se viisaskin vipuun”, sanottiin ennen. Ja näin oli tällä kertaa kokeneen Kiina-kävijän vuoro kompastua. (Selvyyden vuoksi todettakoon, että en itseäni järin ”viisaana” pidä, mutta ei se sananlasku kaiketi ihan sitä sananmukaisesti tarkoitakaan.)

Kaikki olikin kunnossa siihen saakka kun tultiin Shanghai Pudongin lentokentän passitarkastukseen. Sen jälkeen ei ollut mikään kunnossa.

Tuplaviisumin voimassaoloa oli lyhennetty entisestä puolesta vuodesta kolmeen kuukauteen. Helsingissä lennolle lähdössä nuori virkailija rypisti otsaansa viisumin kohdalla, mutta vanhempi virkailija yhdessä minun kanssani oli sitä mieltä, että kaikki on ok. Kaikki olikin kunnossa siihen saakka kun tultiin Shanghai Pudongin lentokentän passitarkastukseen. Sen jälkeen ei ollut mikään kunnossa. Viisumiton mies vietiin syrjään ja siitä alkoi armoton ähellys. Pahimmillaan uhkana oli lähettää hajamielinen ukko seuraavalla lennolla takaisin koto-Suomeen.

Mukana ollutta vierailijaryhmää oli bussi vastassa, ja ei kun muut autoon ja kohti Changzhouta ja minä selvittämään mahdollisuuksia. Siellä istuin ja odottelin asian etenemistä. Edessä oli kaksi vaihtoehtoa. Jos saadaan viisumi kuntoon Changzhoun Foreign Affairs Officen myötävaikutuksella, niin päästään vähällä ja tulee vain muutaman tunnin viive. Jos ei, on tehtävä mutka Hongkongin kautta. Sieltä saa viisumin suurin piirtein heti ja pääsee lennolla suoraan lähelle Changzhouta.

Taas opittiin yksi pala kiinalaista byrokratiaa: meidän kohdekaupunkimme on Jiangsu-provinssissa ja passiasioista vastaa Kiinan rajavalvonta. Provinssilla ei ole ”valtaa” sinne, se voi ainoastaan antaa suosituksia. Niinpä sitten päivän mittaan käytiin taustalla keskustelua hajamielisen ukkelin matkan tärkeydestä – kuulemma yllättävänkin korkean tason suosituksia saatiin asian tueksi. Lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen alkoi tapahtua: näkyviin ilmestyi kaksipyöräisellä ”segweillä” kaahaava viranomainen, joka ajeli edestakaisin tiskin ja ”backofficen” välillä, otettiin passikuvat ja rahat ja siinä se lopulta oli uunituore viisumi passin sivulla.  Lopputulos oli siis hyvä ja täällä sitä ollaan Changzhoussa, jopa samana päivänä kuin oli tarkoitus.

Kohta kun asiaa alettiin selvittämään Visa Deskissä, paikalle ilmestyi Finnairin kiinalainen virkailija ”Ben” – en tiedä mistä hän oli tiedon saanut asiasta.

Mutta taas oli tilaisuus kokea se, kuinka ystävällisiä kiinalaiset ovat ja palvelu pelaa. Kohta kun asiaa alettiin selvittämään Visa Deskissä, paikalle ilmestyi Finnairin kiinalainen virkailija ”Ben” – en tiedä mistä hän oli tiedon saanut asiasta. Hän oli melkein koko ajan vieressä ja selvitteli asiaani. Kaiken kukkuraksi hän ilmestyi myöhemmin päivällä kahden vesipullon kanssa ja kysyi olisiko lounaan aika. Nälkä rehellisesti sanottuna vähän jo oli, ja kohta tuotiin burgeria lounaaksi. Parin tunnin päästä seuraava Finnairin virkailija tuli tuomaan pussillisen suklaata ja lisää vesipulloja. Changzhousta oli kantautunut heille viesti, että tämän henkilön sokeritasapainosta täytyy pitää huolta ja appelsiinituoremehu on siihen hyvä – suklaa ajoi saman asian. Suorastaan liikuttavaa huolenpitoa, ei voi muuta sanoa!

SAMKin maali Kiinassa

Kiina on kohteena ja tähtäin edelleen vahvasti Changzhoussa. Siinä kaupungin ympärillähän on 80 miljoonaa ihmistä Changzhoun 5 miljoonan lisäksi, joten kohdemarkkina on riittävän iso.

Kesällä promottiin SAMKia neljässä lukiossa.

Tarinaa viedään eteenpäin kahden henkilön voimin joulukuussa.Harri Ketamo, itämaisten kamppailulajien osaaja ja verraton markkinointimies lähtee sinne SAMKia promoamaan. Toivottavasti Harri selviää koitoksesta erityistaitojensa avulla: itämaisten lajien harrastaminen tuo väistämättä ymmärrystä näihin itäisiin kulttuureihin. Kaveriksi Harrille lähtee viestinnän osaaja Elina Valkama, viestintä kun on yksi ratkaiseva aihealue tässä koko ponnistuksessa.

Mikä mahtaa oikeastaan olla suurin haaste tässä koko promotarinassa? Taitaa yksinkertaisesti olla kysymys vain toisen ja meille vielä vieraan kulttuurin erityispiirteiden tunnistamisesta ja niihin vastaamisesta. Me kyllä tiedämme SAMKin vahvuudet ja mikä on hyvää Suomessa, Satakunnassa, Porissa ja niin edelleen. Mutta mutta… ei se riitä, että me sen itse tiedämme. Se pitää osata paketoida sellaiseen pakettiin, että kiinalaisen nuoren lukiolaisen mieli avautuu näkemään kaikki hyvät puolet SAMKista. Ja vielä tärkeämpää on se, että kiinnostuneen nuoren vanhemmat tulevat siihen tulokseen, että juuri tuonne kaukaiseen Suomeen haluamme nuoremme lähettää. Siinä tarvitaan tietoa Suomesta.

Juuri nyt taitaa meillä olla kädessämme valttikortit maailman outojen tapahtumien vuoksi. Ei taida herra Trumpin vuoksi USA olla kovin kovassa huudossa juuri nyt Kiinassa. Brexit saattaa aiheuttaa tiettyä epävarmuutta Iso-Britanniaan suuntaavien kiinalaisten suunnitelmille. Entäpä Saksa, taitavat uutiset suuresta pakolaisten määrästä ja sen aiheuttamasta epävarmuudesta olla osaltaan vaikuttamassa tiettyä epävarmuutta kiinalaisten mielissä. Uskokaa pois, kiinalaiset seuraavat maailman tapahtumia tarkkaan ja edellä mainitut seikat ovat taatusti siellä tarkkailun alla.

Mutta, auvoisa Suomi on edelleen se sama turvallinen, luotettava ja luonnollinen paikka suunnata opintielle. Meillä on edelleen kiinalaisten mielestä paras koululaitos maailmassa.

Onnea siis ponnisteluun Harri ja Elina ja tietenkin oma kiinalaisemme Eva, jota ilman Kiinan valloitus olisi astetta vaikeampaa!

Liikuntaa lukiossa. Kirjoittaja rivissä.

Liikuntaa lukiossa. Kirjoittaja osallistuu.

Kaksoistutkintoterveisiä Kiinasta

Viime perjantaina tehtiin Changzhoussa, Kiinassa SAMKin historiaa.

Osaamisaluejohtaja Tuula Rouhiainen-Valo SAMKista ja Vice Dean Wang Liqun, School of Pharmaceutical Engineering & Life Science, School of Nursing, allekirjoittivat kaksoistutkintosopimuksen. Sopimus on laatuaan kolmas koko ammattikorkeakoulumme historiassa (aiemmat liiketalouden sopimuksia eurooppalaisten kumppanien kanssa). Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen sekä Changzhou Universityn Vice President Kuiqing Chen olivat todistamassa tätä hetkeä ja me muut: kansainvälisten asioiden päällikkö Ari-Pekka Kainu, Eva ja harjoittelija Janie myhäilimme myös tyytyväisinä taustajoukoissa.

Sopimuksen allekirjoittivat osaamisaluejohtaja Tuula Rouhiainen-Valo SAMKista ja Vice Dean Zhang Yue, School of Pharmaceutical Engineering & Life Science, School of Nursing. Taustalla SAMKin Kiinan-toimiston harjoittelija Janie, Eva, Ari-Pekka Kainu, kirjoittaja itse, kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen sekä Changzhou Universityn Vice President Kuiqing Chen.

Sopimuksen allekirjoittivat osaamisaluejohtaja Tuula Rouhiainen-Valo SAMKista ja Vice Dean Wang Liqun, School of Pharmaceutical Engineering & Life Science, School of Nursing. Taustalla SAMKin Kiinan-toimiston harjoittelija Janie, Eva, Ari-Pekka Kainu, kirjoittaja itse, kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen, Changzhou Universityn Vice President Kuiqing Chen, kv-osaston johtaja Chen Ying sekä apulaisjohtaja David Du olivat todistamassa tätä hetkeä.

Työtä moinen sopimus vaatii, itse asiassa uskomattoman paljon. Kiinalaiseen tapaan sopimusta rukattiin aina vain enemmän detaljitasolle, kunnes aika loppui ja peli oli pantava poikki. Ja hyvähän siitä tuli. Kaikki mitä olisi vielä tehty, olisi ollut turhaa viilausta ja varmistelua. Työ ei tähän lopu, vaan vasta alkaa. Aika näyttää, kuinka tehokasta meidän työmme täällä Kiinassa on ja löytyykö opiskelijoita.

Melkein uskaltaisi sanoa, että ilman meidän Kiina-toimistoamme ei tässä oltaisi. On siis osattu katsoa tulevaisuuteen, kun panostuksia on tehty.

Kiina kutsuu taas uusia samkilaisia aloittamaan matkaa tulevaisuuteen!

Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen ja Changzhoun vice mayor Fang Gu

Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen ja Changzhoun vice mayor Fang Gu.

 

Haudanlakaisuloma ja muita kiinalaisia ilmiöitä

Kiinalaisilla on aina menossa joku festival – niitä on vuosittain hyvin monia. Tuntuu, että vähän joka tarkoitukseen on oma festivaalinsa. On Dragon Boat Festival, Spring Festival (uusi vuosi), Chinese Lantern Festival, Qingming Festival, Double Seventh Festival, Double Ninth Festival – listaa voisi jatkaa itse asiassa paljon pidemmällekin, jos haluaisi kaikki listata.

Eräs merkillisimmistä festivaaleista lienee tuo Qingming Festival eli Tomb-sweeping festival – haudanlakaisuloma. Kiinalainen suhtautuu kovin eri tavalla kuolemaan ja hautausmaahan kuin me. Erään kerran vuosia sitten, kun pysähdyin Helsingissä Hietaniemen hautausmaan kohdalla oleviin liikennevaloihin, kysyin kyydissäni olleelta kiinalaiselta, onko Kiinassa hautausmaita. En ollut koskaan sellaista nähnyt. Hän kertoi, että on toki, mutta ne eivät ole asumisen lähellä vaan jossain kauempana. Tähän minä tietenkin, että miksi ihmeessä. Vastaus oli mielenkiintoinen: he pelkäävät niitä. Hautausmaalla käydään harvoin ja silloinkin mielellään aamupäivällä. Taitaisi olla mahdoton ajatus mennä vierailulle illalla myöhään ja pimeässä, kuten me teemme.

Kun sitten kysyin, että mitä te niissä pelkäätte, vastaus ei ollut kovin tarkka eikä yksityiskohtainen. Tuntuu ehkä oudolta, mutta he oikeasti pelkäävät haamuja tai muita tuonpuoleisen ilmiöitä. Kiinalaiset näyttävät olevan mieltyneitä erilaisiin, ja meidän mielestämme kummallisiin, seremonioihin ja tapoihin. Henkien karkottamiset ilotulituksilla, erilaisten onnea tuottavien amulettien käyttäminen ja niihin oikeasti uskominen tuntuvat meistä oudoilta. Ei ole monta vuotta kun eräs suomalainen yritysjohtaja kertoi tarinan: yrityksen tuotantorakennukseen oltiin tekemässä isohkoa muutosta ja pääovi jouduttiin siirtämään eri paikkaan. Hän ihmetteli, kun työhön tuli outo viivästys, kunnes syy selvisi. Paikalle oli kutsuttu paikallinen ”poppamies”, jonka tehtävänä oli katsoa sopiva suunta ovelle – etteivät pahat henget pääse siitä sisään. Sen jälkeen kaikki sujui taas joutuisasti. Ja tämä tapahtui 2000-luvulla.

Toisaalta voi ajatella, kuinka suurella ihmetyksellä kiinalainen katselisi meidän keskikesän juhlamme viettämistä, saunomista, uimista, kokkojen polttoa ja yletöntä riehumista kukkaseppeleet päässä kaiken yötä.Kaikilla meillä on omat omituiset kulttuuriset perinteemme. Kunnioitetaan toisten perinteitä ja pidetään omamme kunniassa, älkäämme niistä koskaan luopuko!

Chinese Year - kiinalainen vuosi vuodenkierto ja horoskooppi in English

Chinese Year – kiinalainen vuosi

Peruskoulussa

Kun viimeisintä Kiinan-matkan ohjelmaa suunnittelimme, tuli mieleeni käyttää satakuntalaisten lukioiden rehtorit katsomassa kiinalaista peruskoulua, ja niin suuntasimme QingYing schooliin. Vierailu oli ikimuistoinen ja vaikuttava!

Kun saavuimme koululle, meitä vastassa olivat tietenkin koulun rehtori ja opettajia. Heidän lisäkseen paikalla oli kymmenkunta koululaista koulupuvuissaan. Kohta selvisi, mikä oli heidän roolinsa. Pieni Lucy-tyttö, 7-vuotias koululainen, astui vierailijaryhmän eteen, käynnisti kämmenessä pidettävän kaiuttimen ja sanoi mikrofoniin ”Hi, I am Lucy and I am your guide in your tour, welcome to our school, please follow me” – ja tämä täydellisellä englannilla, hienosti äännettynä. Ja jokainen noista kymmenestä oppilaasta hoiti oman osuutensa vähintäänkin yhtä hienosti kuin tämä Lucy-neitonen.

7-vuotias Lucy kouluvierailun oppaana Changzhoussa.

Kierroksen aikana meillä oli tilaisuus myös jutella näiden oppilaitten kanssa. Tuli selväksi, että ei oltu pelkästään opeteltu tarinoita ulkoa, vaan kommunikointi oli luontevaa. Minulla oli tosi hauskaa tuon samaisen Lucyn kanssa jutellessa. Totesin, että hän paitsi ymmärsi kysymykset, osasi myös vastata niihin erityisen hienosti ja huolellisesti. Samaa kertoivat muitten oppilaitten kanssa jutelleet rehtorimme. Todella välittömiä ja kohteliaita lapsia – toisaalta vilkkaita ja nauravaisia veijareita kuten sen ikäisten kuuluukin.

Saimme kattavan kuvan koulusta ja sen toiminnasta. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, kuinka monta käytännön asiaa oli toteutettu opetustarkoituksiin. Oli sairaalaa, virastoa, kauppaa (heillä oli myös oma raha), lentoasemaa jne. Minäkin jouduin turvatarkastuksen läpi menemään lentokoneeseen, jossa sitten Lucyn kanssa istuimme ja odottelimme koneen lähtöä, kuten kuvasta näkyy!

 

Lucy Markku Paukkusen oppaana kiinalaisessa koulussa.

Jäin itsekseni miettimään sitä, minkälainen maailmanvalloittajien ryhmä siellä on kasvamassa, kun nuo lapset vajaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen lähtevät työelämään. Ajatus, joka on mielessäni kauan jo ollut, sai taas lisää vahvistusta: kiinalaisten kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä.

Kouluyhteistyötä ja satakuntalaista historiaa

Vuonna 2015 huhtikuussa Kiinan-reissulla sain kutsun vierailulle erääseen peruskouluun ystävyyskaupungissamme. Olin hämmentynyt – mitä kummaa minä teen kiinalaisessa peruskoulussa? Mutta kun kerran kutsuttiin, niin eipä siinä mitään – siis mennään peruskouluun. Koulu oli nimeltään QingYing School, runsaat kaksituhatta 7–13-vuotiasta lasta ja 125 opettajaa, joista ulkomaalaisia parikymmentä. Tutustumisen loppuvaiheessa kutsun syy selvisi. He halusivat minun löytävän heille Suomesta ystävyyskoulun – voi hyvänen aika!

No, piti ryhtyä töihin. Lopputulos oli se, että porilainen Gygnaeuksen koulu päätti lähteä yhteistyöhön kiinalaisten kanssa. Samalla kertaa kiinalaiset saivat myös virolaisen koulun ystävyyskoulukseen. Miniäni on Tarton suomalaisen koulun rehtori ja heillä on samassa talossa myös kansainvälinen koulu, joka oli valmis yhteistyöhön kiinalaisen koulun kanssa. Saivat kiinalaiset siis yhdellä ”iskulla” kaksi kärpästä! Ensi syksynä on ensimmäinen oppilasryhmä Kiinasta jo tulossa Poriin ja Tarttoon. Siitä lähtee liikkeelle mielenkiintoinen kulttuurivaihto.

Kouluyhteistyö jatkuu myös muulla rintamalla. Neljä satakuntalaista lukiota, Eurajoen, Harjavallan, Kokemäen ja Porin Lyseon lukiot, solmivat tänä vuonna huhtikuun lopulla Changzhoussa QianHuang Senior Middle Schoolin kanssa sopimuksen yhteistyöstä. Yhteistyö sisältää oppilaiden välistä kulttuurivaihtoa, kouluvierailuja ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Tuo lukio on myös iso, oppilaita yli kaksi tuhatta. Kokemäen lukion rehtori Harri Kivenmaa allekirjoitti sopimuksen satakuntalaisten lukioiden puolesta. Ja maan tavan mukaan lahjoja annettiin puolin ja toisin.

Neljän satakuntalaisen lukion rehtoria Kiinan vierailulla.

Kuvassa rehtorit Kivelä, Rantala ja Kivenmaa luovuttamassa lahjojaan QianHuangin rehtorille.

Eräs asia jäi koulusta erityisesti mieleen. Tuntui kuin olisi tultu luonnonhistorialliseen museoon, kun tultiin heidän näyttelytiloihinsa biologian osastolla.

Meille oli järjestetty keskustelutilaisuus opettajien ja muutaman oppilaan kanssa. Yllätys oli se, kuinka avoimesti oppilaat juttelivat asioistaan – ja tietenkin englanniksi. Kun puhuttiin sosiaalisen median käytöstä, yksi oppilaista sanoi heidän käyttävän myös Facebookia – ja tämän hän sanoi kaikkien kuullen. Paikalla oli rehtori, opettajia sekä kouluviraston korkeita virkamiehiä eikä kukaan heistä näyttänyt asiaa mitenkään huomioivan.

Tämän tarinan voisi päättää kuuluisaan lauseeseen ”niin se maailma muuttuu Eskoseni”, mutta tekee mieli jatkaa: ei ole Kiinakaan entisensä.

Kiinalainen juttu henkilökohtaisesta näkökulmasta

Olen kohta kymmenen vuoden ajan Kiinassa käynyt ja ollut kiinalaisten kanssa vuorovaikutuksessa. Jostain minulle tuntemattomasta syystä minusta on tullut monille Changzhoun kaupungin päättäjille ystävä, jonka kanssa he mielellään kommunikoivat ja johon he näyttävät kovasti luottavan.

Changzhoun kaupungin TV-aseman väki tykkää kovin mielellään minua tuiki tavallista ukkelia haastatella kun siellä käyn, oli sitten mukana isompi yritysryhmä tai sitten pienempi delegaatio. Vastaanotto on aina yhtä lämmin ja mukava. Kiinalainen turistiryhmä kävi viime vuonna ennen juhannusta täällä Satakunnassa vierailulla, upotti varpaansa Yyterin hienoon hiekkaan ja tutustui Luvian hienoon saaristoon. Koko ryhmä pölähti myös kotipihaamme Luvialla ja ryhmää johtaneen Changzhou TV:n johtajan kanssa kylvettiin puutarhaamme Magnoliapuun siemeniä. Tekivät Satakunnan vierailusta moniosaisen dokumenttifilmin Changzhoun televisioon ja yksi osa siitä oli täältä Luvialta. Syksyn käynnillä Kiinassa samainen ryhmä järjesti maakuntajohtaja Rajalalle ja minulle muisteluhetken ja lounastapaamisen kukkien kera – ja hauskaahan meillä oli, kuten arvata saattaa.

Esimerkkinä ystävällisyydestä ja toisaalta myös suhdetoiminnasta voisi olla seuraava tapahtuma. Syyskuun vierailulla sunnuntai-iltana myöhään Eva soitti ja sanoi, että maanantain aikataulu muuttuu. Changzhoun kaupungin Vice Mayor Mrs. Xu Ying (apulaiskaupunginjohtaja) oli soittanut ja kutsui minut lounaalle seuraavana päivänä. Tällaisessa tilanteessa muut tapaamiset saavat väistyä. Lounaalla oli mukana myös tuo samainen veijari, jonka kanssa istutushommia tehtiin Luvialla. Olen tämän rouva Xun tavannut monen monta kertaa, ensi kerran Suomessa vuonna 2007 ja sen jälkeen Changzhoussa. Hänellä oli ratkaiseva rooli Satakunnan ja Changzhoun ystävyyskaupunkisopimuksen syntymisessä. Tämä on yksi niitä kohtia, jotka hämmentävät kiinalaisessa kulttuurissa. Viisimiljoonaisen kaupungin toiseksi ylin virkamies kutsuu minut lounaalle, minut jolla ei ole mitään protokollan tuomaa asemaa missään – vain tuiki tavallinen ihminen jostain pienestä suomalaisesta maakunnasta.

Ja vastaanotto ja kohtelu on aina yhtä lämmintä – ei ihme, että sinne aina yhtä mielellään menee.

Kiina-ilmiö SAMKissa

SAMK avasi Kiinaan toimipisteen – mitä ihmettä? Raotetaanpa ikkunaa Kiinaan!

Kiina on suurten vastakohtien maa. Sen lisäksi se on edelleen yksi nopeimmin kasvavista talouksista maailmassa. Se on saavuttanut vahvan talouskasvun kautta merkittävän sijan maailman talouksien joukossa. Nopeasti kasvanut kansantalous on kuitenkin luonut joukon väistämättömiä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä ongelmia. Korkea energiankulutus, ympäristön, vesistöjen ja maaperän saastuminen aiheuttavat taloudellisia rasitteita. Kiinan uusi hallinto on onneksi osoittanut merkittävää politiikan muutosta puuttumalla ympäristövaikutuksiin. Se on laatinut kansallisia strategioita, joiden tavoitteena on toteuttaa kestävää kehitystä. On viisaasti todettu, että kaikki se, mitä Kiinassa tapahtuu, on koko maailman kannalta merkittävää.

Toki Kiinassa on paljon asioita, joita meidän länsimainen oikeustajumme tai jopa ihmiskäsityksemme ei ymmärrä, ei hyväksy eikä ole itse asiassa kaikissa tapauksissa syytäkään hyväksyä. Ihmisinä kiinalaiset ovat ystävällisiä, kohteliaita ja mukavia. Ja mikä mukavinta, siellä uurteinen naama ja harmaantuneet hiukset ovat kunnioituksen aihe – kokemus on pääoma. Tietenkin kiinalaiset voivat tuntua meidän näkökulmastamme omalaatuisilta. Joissakin asioissa heitä on tosi vaikea ymmärtää. Kiinalainen kasvojen menettämisen pelko tuottaa käyttäytymismalleja, joita ei ihan pienellä tutustumisella ymmärrä.

Kiina kohtaa lähivuosina yhden sen lähihistorian hankalimmista haasteista. Yhden lapsen politiikka on johtanut tilanteeseen, että nuorella kiinalaispariskunnalla onkin yht’äkkiä monta isovanhempaa, joista vahvan kiinalaisen perinteen mukaan olisi pidettävä huolta. Valtavan kaupungistumisen seurauksena maaseudulle jääneet vanhukset ovat siirtymässä nuorempien luokse kaupunkeihin. Kun asunnot ovat pieniä, ei vanhuksilla välttämättä ole paikkaa nuoren perheen luona. Tarvitaan vanhainkoteja, vanhustenhuoltoon ihmisiä ja ennen kaikkea tarvitaan tähän liittyvää osaamista. Kaikista omista sote-sotkuistamme huolimatta meillä tuota osaamista löytyy. Tämä onkin SAMKin Kiina-operaation ytimenä tällä hetkellä. Detaljina voisi mainita muistisairaiden ihmisten tunnistamisen, kohtaamisen ja hoitamisen.

Kiina on suurten mahdollisuuksien maa, kannattaa lähteä sinne SAMKin mukana!

WP_2015_09_21_sisaankaynti

Kuvassa Kiinan-toimistorakennuksen sisäänkäynti.